Kaurasen kultasuu on tarina neljän nuoren naisen elämästä ja seikkailuista nuoruuden kivikoissa ja rantavesillä. Blondi, Saldo, Lepakko ja päähenkilö Kultasuu, kulkurileidit, tekevät kaiken yhdessä. Seksikokeilut, rakkaudet ja abortit koetaan yhdessä. Kirjan naiset ovat itsenäisiä ja kapinallisia, jotka tekevät mitä haluavat. Nykyajan naiset ovat nuoruudessaan vapaampia tekemään mitä tahtovat. Kirjan kirjoittamisen aikoihin 80-luvulla naisen seksuaalinen vapautuminen vasta todella alkoi. Silloin ne eivät enää olleet vain puheita, vaan myös tekoja. Vaikuttiko asiaan tällaisten Kaurasen-tyyppisten kirjailijoiden tulo markkinoille? Vai oliko se toisin päin, oliko 80-luku kypsää aikaa tämäntyyppiselle naiskirjallisuudelle?


Kirjan mielenkiintoinen slangin ja murteen sekainen kieli on hyvin mielikuvituksellista. Tapahtumat vyöryvät nopeasti eteenpäin ja kokoajan menneisyys/nykyisyys vuorottelevat kirjan sivuilla. Raikasta ja ronskia tekstiä eikä Kauranen sorru liialliseen älyllisyyteen.

Kultasuu on huonommista kotioloista kuin toiset tytöt, mutta se ei haittaa tahtia. Kaikenlaiset elämän kokemukset täytyy saada kerättyä, jotta olisi vanhana muisteltavaa. Asiat tapahtuvat omalla painollaan niin kuin kohtalo on määrännyt. Katumusta ei tunneta.

Kirjassa sivutaan, totta kai, myös naisena elämisen vaikeutta. Mutta Kultasuu ja kaverit eivät halua tehdä mitään eroa sille, etteikö nainen voi tehdä samoja asioita kuin mies. Irrotella, juhlia, seksihurjastella ja mitä kaikkea muuta nuoruus tuo tullessaan. Nainenkin voi olla sielultaan kulkuri ja juureton ihminen. Nainenkin voi haluta elämältään seikkailuja ja kokemuksia avioliitto- ja perheenperustamishaaveilujen sijaan. Kirjassa huudetaan: "Helvettiin kattilat, kutimet, kersat, kirjat, konttorit, karriäärit! Akat kartsoille!" Osa naisista tekivätkin niin ja naisen ideologiat muuttuivat todellakin, jopa vastustamaan kaikenlaista "akkamaista touhua". 80-luvun puolessavälissä tästä kasvoi melkein muoti tai tyyli joidenkin naisten keskuudessa. Myös ronskinpuoleinen kirjallisuus lisääntyi. Tuohon aikaan ihmiset halusivat elää vapaasti vailla velvoitteita. Silloin elettiin täysillä ja käytiin lopuksi törmäyskurssilla laman kanssa, jolloin kaikki muuttui. Vaikka Kultasuu kertookin aikaisemmalta ajalta niin kirjan vaikutukset ovat nähtävinä 80-luvulla todellisessa elämässä.

Jossain vaiheessa tyttöjen tiet kuitenkin eroavat. Kultasuu ei ymmärrä muiden aikomuksia alkaa elää ns. normaalia elämää. Kultasuu ei halua vakiintua, ei työn, miehen tai edes asumispaikkansa suhteen. Kultasuu lähteekin Amerikkaan onneaan kokeilemaan ja saamaan taas lisää mieskokemuksia eli sulkia hattuunsa. Näinhän se käy, ihmiset vanhetessaan alkavat kulkea omia teitään ja nuoruudenystävät eivät välttämättä enää olekaan samoilla linjoilla omien juttujen kanssa. Ihmisen on kasvettava pois nuoruuden kengistään ja jokaisen ihmisen kasvu tapahtuu erilailla halusipa sitä tai ei.

Kultasuu palaa, kun kuulee Lepakon kuolemasta ja mikään ei ole enää niin kuin ennen. Kaverit on lopullisesti kasvaneet eri suuntiin. Kultasuu ei halua rauhoittua ja hän jatkaa kulkurinaisen elämää.

Kauranen kirjoittaa näissä vanhoissa kirjoissa tosi huumorintäytteisesti. Kirjasta aistii jotain todentuntuista, mikä yleensä tämäntyyppisistä kirjoista puuttuu. Kaurasen vanhemmat tekstit ovat vielä jotenkin raikkaita eikä keskiluokkaistumisen tai julkkiskirjailijan merkkejä niissä vielä näy.

Virpi kortesniemi -Sjoen kirjasto

Omaa ajatelmaa 

Olin aikas nuori kun ekan kerran luin ko.kirja ja silloin se tuntui hienolta akit lähinnä slangin ja muun sellaisen uhon takia. Nyt kun sen taas on lukennut niin ensin jää mieleen että miten erillaisista oloista ja perheistä voi ystävykset olla ja miten tahansa maailma kuljettaa niin tietyt ystävät jää kuitenkin. Vai jääkö? Kirjan päähenkilöistä Kultasuu ottaa elämän "löysin rantein", menee minne mieli kuljettaa ja käteen jää vain kassillinen muistoja. Muut henkilöt, yksi kuolee omaan draamaansa, yksi yrittää toteuttaa uneelmaansa heikoin tuloksin ja kolmas toteuttaa omaa tulevaisuuttaan kaavamaisesti. Kaikki siis omalla tavallaan onnellisia/onnettomia saman aikaisesti. Minkä kohtalon itse valitsisi?