Ei, en edelleenkään ole aamu ihminen vaan kun poitsu haluaa nousta niin sehän tarkoittaa että minunkin on pakko.

Lueskelin aamutuimaan Annaa ja artikkelia Mistä onni syntyy? Lause "Mitä on onni ja miksi se tuntuu niin usein olevan jossakin muualla, matkalla, tulossa, menossa?" Sai miettimään että mitä se onni meillä on? Ja kyllä se on sitä samaa mitä se on Seela Sellalla artikkelissa eli "Tässä se on, kun on vain ja elää."

Miksi miettiä otsa rypyssä että onko sitä onnellinen vai ei? Eikös se onni tule siitä että ei tarvitse miettiä sitä kaiken aikaan. Itse en mieti ja myönnän olevani onnellinen arkielämässäkin. Onnen huippuja on kaikilla elämässä, äitinä yksi niistä on lapsen syntymä. Kipua ja tuskaa ja onnea, melkoinen coctaili. Mutta tosiaan on se Seela Sella mahdottoman viisas nainen.

Nyt on Jonen tuhmuus viikko melkeen ohi. Pientä tuhmuutta viellä havaittavissa mutta ei sellaista perkele-moodia niinkoin toissapäivänä. Se oli huipennus koko uhamaan taas. Nyt jos sitten hetkeksi rauhottuisi taas ennen seuraavaa uhmaa.

Eilen tein kakun kun tänään tulee vieraita.. kuvakin on mutta viellä kamerassa eli lisään sen sitten myöhemmin. Väliin suklaa moussea ja banaania ja päälle Royal Icingia ja vaalean vihreää Flora Vispiä (meillä ei tavallista kermaa käytetä ollenkaan). Maistettiinkin ja ihan hyvää vaikkakin meidän makuun aikas makeeta mutta vieraat tykkää.

Tähän väliin vaikka tukka-tietoutta..  Nämä rastat on oikeen mukavat mutta kun laatu ei ole maailman parasta niin vähän ovat ns.hajallaan eli irtohapsuja jotka ikävästen raapii ja kutittaa niskaa.. niin niin raapiii kun on muovia niin ei mitän niin pehmeää. Eli tuloksena seuraavat teen ite ja nämä nyt alkuun tiivistän vaikka ensi viikolla ja omaa tukkaa leikellään kun on liian pitkää tähän letitykseen että tulis siisti. Mietin että kävisikö minulle tuollainen Juliet Binoche tukka sitten rastojen jälkeen.