mietittiin miehen kanssa tuossa iltana eräänä tätä lasten tulevaa lukumäärää. Ei siis ihan mitään ehdotonta mutta kuitenkin mietittiin. Itse kun olen ainokainen ja miehellä on 3 sisarusta niin on ns.vertailukohtaa molempiin suuntiin. Niin mietittiin että mitäpäs jos tuo meidän armas ärrinmurrin Jone-poika jääkin ainokaiseksi. Siis ihan tarkoituksella jäisi. Pohdinnassa mietittiin seikkoja jotka molemmat on lapsuudessaan havaita. Eli..

Ainokaiselle olisi enemmin yhteistä laatu aikaa ja varaa enemmin harrastuksiin ja reissuihin..  Sisarusten kanssa taas olisi leikkiseuraa ja oppisi jakamaan asioita. Mutta tärkeimpänä kait tuli se että jos meidän suhde on kunnossa niin ei sillä ole väliä onko sisaruksia vai ei... Ja meidänkin täytyy saada omaa aikaa ja yhteisiä reissuja. Jos nyt (tai 2 v päästä) paukautetaan se pikkukakkonen niin ei mennä mihinkään eikä oikeen tehäkkään mitään suraavaan 5-6 vuoteen ja se rasittaa suhdetta jos ei ole sitä yhteistä aikaa.

Jone jo kohta 2 v ja pian riittävän iso päiväreissuille ja päiviksi mummolaankin. Tokihan siis moni antaa alla 1v lapsen päiväksi ja jopa yöksikin mummolaan tai muualle hoitoon mutta minä en ole raaskinut. Ja kun ei ole ollut tarvetta niin en ole nähnyt syytä viedä Jonea hoitoon. Myönnän että olen aivan liian kiinni lapsessani mutta toisaalta meillä on läheiset välit joten tiedän pienen poikani mielen liikkeet aika tarkkaan.

Mutta nyt mennään aamupalalle ei kuten Jone sanoo "ampalle"